keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Vinkkejä synnytykseen

Mammalandian bloggaajien huhtikuun yhteinen postausaihe on "omat vinkkini synnytykseen". Joten tässä kerron vähän omia näkemyksiäni synnytyksestä ja toivottavasti sieltä löytyy myös jotain hyviä vinkkejä.

Etukäteen ei ole kauheasti tehtävissä, mutta asioihin voi tutustua etukäteen ja käydä tilanne mielessään läpi ns. mielikuvaharjoittelu. Synnytyksessä tuskin koskaan menee juuri niin kuin on ajatellut, joten sinne kannattaa mennä avoimin mielin. Luonto kyllä hoitaa tehtävänsä. Naiset on luotu synnyttämään ja jos jotain ongelmia tulee niin apuna on kyllä lääkärit ja nykylääketiede on pitkälle kehittynyttä.


Synnytyksen sanotaan vastaavan rasitukseltaan maratonia, joten hyvä fyysinen kunto on varmasti avuksi synnytyksen jaksamisessa ja palautumisessa. Tuon kokemuksen jälkeen on varmasti väsynyt ja lisäksi vauva tulee valvottamaan. Siksi kannattaa raskaana ollessa rentoutua ja nukkua mahdollisimman hyvin.

Tää on varmaan helpommin sanottu kuin tehty jos on synnytyspelkoinen, mutta avoimin mielin (ja jaloin, heh!) synnytykseen. Siihen ei pysty itse kauheasti mitenkään vaikuttamaan miten asiat menee synnytyksessä. Kannattaa kuunnella mitä kätilö ja hoitaja siinä neuvoo ja sanoo. Toimii sitten heidän ohjeidensa mukaisesti niin kaikki menee hyvin.

Itse sain kätilöltä vinkkejä synnytysasentoon. Lisäksi mielestäni erittäin hyvä vinkki oli ettei huutoon kannata tuhlata energiaa, vaan suuntaa senkin ponnistamiseen. Itselläni tämä ainakin toimi hyvin.


 Etukäteen kannattaa tutustua eri kivunlievitysmenetelmiin ja miettiä mitkä niistä tuntuvat sinulle sopivilta. Toki jotkut haluavat mennä täysin luomuna, mutta ei se tee siitä synnytyksestä mitenkään sen arvokkaampaa. Itse olen sitä mieltä, että miksi turhaan kärsimään jos kovasti sattuu. Mieti tosiaan etukäteen mitkä ovat sun juttuja kivunlievityksessä ja tutustu niihin vaikka netissä, keskustele neuvolassa jne. Näin sinun on helppo sanoa h-hetkellä mitä tahdot ja mitä et.

Supistuksien kivun lievittämiseksi käytin lämpöpussia. Se tuntui oikein mukavalta ja auttoi mukavasti. Myös käveleminen auttoi ja kävelin ympäri sairaalan osaston käytävää (olin siis osastolla muutamaa päivää ennen synnytystä, koska lapsivedet menivät ja synnytys ei käynnistynyt itsestään). Supistusten kasvaessa olin lämpimässä suihkussa, joka sekin auttoi hyvin supistuskipuihin. Sitten lääkäri katsoi tilannetta ja olikin aika siirtyä synnytyssaliin.

Myös puhallustekniikkoihin tutustuminen ja vaikka raskausjooga voivat olla sellaisia rentouttavia tapoja valmistautua synnytykseen. Synnytyksessä onkin etuna jos pystyt olemaan rento ja hengität hyvin.


Kun kaikki on kotona valmiina vauvaa varten ja sairaalakassit pakattuna niin voi ainakin vähän rennommin mielin odottaa h-hetkeä. Sitten ei tarvitse paniikissa enää alkaa miettimään tällaisia asioita vaan voi vain keskittyä synnytykseen. Etukäteen kannattaa myös miten sairaalaan kuljetaan ja mitkä ovat varotoimenpiteet jos mies (tai kuka onkaan ajateltu kuskiksi) on töissä. Jos kotoa löytyy jo lapsia niin pitää myös sopia jonkun kanssa, että hänet voi hälyttää vaikka yöllä lapsia vahtimaan.

Paras vinkki minkä itse sain oli, että ajattelee jokaisen koetun supistuksen olevan takana päin ja kohta synnytys on ohitse ja pieni oma vauva sylissä. Lisäksi supistuksien aikana pitää hengittää hyvin. Nämä kaksi neuvoa auttoivat ainakin mulla suurimpien supistusten aikana. Siskoni neuvoi, että ottaa vaan kaiki tropit mitä tarjotaaan ettei tarvitse olla kivussa. Hän sanoi ei ilokaasulle, koska väärin käytettynä siitä voi tulla pahaolo. Itsekään en ilokaasua halunnut käyttää. Olen lukenut myös monista hyvistä kokemuksista ilokaasun käytössä synnytyksessä.

Suosittelen neuvolassa käytävää synnytysvalmennusta (nyt en muista oliko se pakollinen vai ei). Se ei ollut sellainen perinteinen mitä olin elokuvista nähnyt (naiset puuskuttavat ja miehet pitävä kädestä kiinni) vaan käytiin vauvanhoitoa läpi, odotuksia vauvasta jne. Jossain paikkakunnilla pääsee etukäteen tutustumaan synnytysosastolle. Suosittelen kierrosta mikäli sellaiseen on mahdollisuus. Tyks ei järjestä nykyään kierroksia vaan heillä on video synnytysosaston toiminnasta, jonka neuvolassa synnytysvalmennuskurssilla katsoimme.

Lapsen isän kanssa kannattaa keskustella synnytyksestä. Miehillä voi olla aika avuton olo synnytystilanteessa. Etukäteen kannattaa kertoa mitä toivoo hänen silloin tekevän. Mulle riitti se, että hän on mukana synnytyksessä. Meille oli kummallekin itsestään selvyys, että mies on mukana synnytyksessä. Siitäkin kannattaa keskustella etukäteen ettei tule yllätyksiä ja olette samoilla linjoilla asian suhteen.

Jos lapsen isä ei jostain syystä halua tai pääse synnytykseen niin tueksi voi ottaa jonkun muun. Jos haluaa. Jotkut kokevat doulan hyväksi vaihtoehdoksi. Doula on henkilö joka on vanhempien tukena ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen. Doula avustaa, neuvoo ja on tukena. Itselleni ajatus tuntemattomasta ihmisestä (sairaalahenkilökunnan lisäksi) mukana synnytyksessä ei tuntunut hyvältä. Ehkä en kokenut tarvetta lisätukeen. Mutta hienoa, että tällaisiakin löytyy niille, jotka sitä kaipaavat.


Asiat menevät kuten menevät, kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, joten ei kannata luoda mitään tarkkaa kuvaa siitä miten asioiden pitäisi mennä. Tärkeintä on ehkä se, että on henkisesti valmistautunut tulevaan tilanteeseen. Etukäteen voi lukea kirjallisuutta synnytyksestä, keskustella synnyttäneiden kanssa ja jutella neuvolassa.

Itselläni synnytys oli ainakin upea kokemus (niistä kivuistakin huolimatta)!

Mikä on sinun paras synnytysvinkkisi?


Yhteistyössä Mammalandian kanssa. Mammalandian uudistuneet kotisivut löydät: www.mammalandia.fi
ja facebook-sivut: Mammalandia.

6 kommenttia:

  1. Itse ajattelen, että tieto lisää ymmärrystä asiaan :) Normaalin fysiologisen synnytyksen ymmärtäminen, eri tilanteet synnytyksessä, miten omat asennot vaikuttavat, hengityksen merkitys rentoutumisessa (sekä sen tärkeys koko kropalle, vauvalle ja kudoksille!), eri kivunlievitystyen miettiminen (hyödyt ja haitat, että osaa muodostaa oman käsityksen asiasta) jne jne. Synnytys on kyllä tosi mielenkiintoinen prosessi aina :)

    Esikoisen synnytin lääkkeettömästi, ja kuten sanoit, se on vain yksi tapa synnyttää, kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita :) Mutta luulenpa, ettei kovinkaan moni lääkkeettömästi synnyttänyt vain "Kärsi synnytystä läpi", vaan monella on vaihtoehtoiset kivunlievitykset kuitenkin käytössä :) Itsellä oli esim. doula, johon on tutustuttu ennalta (doulan tuki vähentää tutkitusti lääkkeellisen lievityksen tarvetta), synnytysamme, rebozo, guashaus, hengitys, äänenkäyttö (ns. synnytyslaulu), akupisteiden painaminen jne. Ehkä jotain saattoi unohtuakin tästä listauksesta, mutta pointti siis se, että keinoja oli niin paljon, että vaikka sattui, niin ei ollut sellainen olo, että kärsisi, vaan nämä menetelmät auttoivat selviämään kivun kanssa, jolloin muulle lievitykselle ei ollut omalla kohdalla tarvetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olikin paljon hyviä vinkkejä, kiitos niistä! :) Itse vasta vähän aikaa kuulin ensimmäisen kerran tuosta synnytyslaulusta.

      Itselläni oli vähän sama. Aluksi en edes kipulääkettä ottanut vaan koitin muita keinoja (eli nuo kertomani kävely, lämpötyynyt ja lämmin suihku), kun supistukset olivat pahimmillaan. Luulen, että mulla on myös melko hyvä kipukynnys. Odotin isompia supistuksia, mutta sitten sanottiinkin, että nyt lähdetään synnytyssaliin. Epiduraalin olisin halunnut (olin etukäteen sen päättänyt ottaa), mutta sen antaja oli kiireinen ja en sitä siksi saanut. Jonkun paikallispuudutteen sain sitten, mutta sen vaikutus oli jo ohi siinä vaiheessa, kun vauvaa kunnolla ponnistelin. Kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin. Mä olen sanonut, että tavallaan mentiin luomuna :)

      Poista
  2. Olipa ihana lukea kerrankin järkeviä ja maanläheisiä ohjeita synnytystä varten 😊 Kiitos! Itselläni on huomenna laskettu aika, eli pian pääsee harjoittamaan näitä neuvoja käytännössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit :-)

      Voi että, sinulla on sitten nämä asiat todella ajankohtaisia. Tsemppiä ja onnea h-hetkeen! :-)

      Itselläni synnytys oli elämäni upeimpia asioita ja se (sekä tietysti vauva) tekivät minusta niin onnellisen.

      Poista
  3. Helsingissä käytössä virtuaalitutustuminen omatoimisesti netissä. Ainakin näin oli 2015. Itse koin virtuaalitutustumisen huonoksi, koska ei siinä paikat tule tutuksi :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olisin mieluummin halunnut paikan päälle tutustumaan.

      Valitettavasti taitaa olla henkilöstöpulaa jne. Me ois saatu Turusta mennä myös Saloon synnyttämään. Se houkutteli juuri sen vuoksi, että sinne olisi päässyt tutustumaan etukäteen. Tyksiin meillä on kuitenkin paljon lyhyempi matka ja ajattelin, että jos jotain on vikana niin joka tapauksessa joutuu Tyksiin Salosta.

      Nykyään Salossa ei enää taida edes olla synnytysosastoa vaan sieltäkin joudutaan tulemaan Turkuun asti.

      Poista

Ihanaa jos saan lukea kommenttisi jutusta!