maanantai 21. elokuuta 2017

Turun kasvitieteellisessä puutarhassa


Tänään täällä Turussa on ollut kaunis aurinkoinen päivä. Hain pojan dagiksesta ja jatkoimme matkaamme kohti vehreää Ruissaloa. Se on vain lyhyen automatkan päässä Turun keskustasta. Monet ulkopaikkakuntalaiset tuntevat paikan ehkä paremmin Ruisrockista.

Ensin kävimme ihastelemassa auringonkukkia, joita Turun kaupunki on istuttanut kaupunkilaisten iloksi. Räpsittiin muutama kuva ja ihmeteltiin isoja kukkasia, jotka ovat melkein äitin korkuisia. Kotiinkin lähti kukkakimppu (kukkasia saa siis myös kerätä omaan käyttöön).

Vähän käveltiin myös vihreyden keskellä.


Ruissalon rannan läheisellä olevalla pellolla on suuri määrä kanadahanhia. Pysähdyttiin myös niitä ihmettelemään.


Sitten menimme vielä Turun Kasvitieteelliseen puutarhaan. Kahvila ja itse kasvihuone menevät jo klo 17 kiinni niin niihin emme tällä kertaa menneet. Pihalla puutarhassakin on mukava kävellä, katsella ja ihastella. Pihalla saa kävellä ihan ilmaiseksi.


Me katselimme erilaisia kukkasia, perhosia ja lintuja.


Mulla oli myös taaperolle hieman picnicevästä mukana, kun suoraan dagiksesta tultiin. Puutarhassa on pari katostakin, jossa voi oleskella vaikka olisi sadettakin.

Hauska yksityiskohta tuolla on iso vanha puu, jonka sisälle mahtuu seisomaan (myös aikuinen). Sitä käydään aina katsomassa, kun tuolla ollaan.

Paljon oli vielä erilaisia kukkivia kukkia, joten kannattaa mennä katsomaan.


Sitten soitettiin isännälle kotiin, että voi alkaa laittaa ruokaa. Kotona pääsimme suoraan ruokapöytään.

Mukavasti on siis viikko alkanut täällä.


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!



sunnuntai 20. elokuuta 2017

Perheiden Taiteidenyö



Torstaina vietettiin jo kymmenettä kertaa MLL Varsinais-Suomen järjestämää Perheiden Taiteidenyötä. Tänä vuonna olin siellä kaksin meidän hieman alle kolme veen kanssa. Isännällä oli kokousilta, joten hän ei päässyt mukaan. Nähtiin kuitenkin kivasti myös tuttuja paikan päällä.

Ajoin auton lähemmäs Heidekeniä ja sitten yritin niin ripeästi kävellä kuin taaperon kanssa pystyy kohti puiston kesäteatteria. No en taaskaan ollut oikein hahmottanut tuota aluetta Turusta (muualta muuttaneena, olkoon se tekosyyni) ja jouduttiin sitten kävelemään parin kukkulan verran. 

Paikan päällä Samppalinnan kesäteatterin luona tajusin, että mahtaakohan koko tapahtuma edes olla siellä. Äkkiä kännykällä netistä katsomaan tapahtuman kuvausta. Ja voi ei! Se olikin ihan toiseen suuntaan. En ollut muistanut, että Vartiovuorella on myös kesäteatteri. Siellä siis tämä koko tapahtuma järjestettiin.

Taapero oli onnessaan, kun sai ikioman sateenvarjon. Cars-varjon tietenkin. Hieman ripsi vettä mennessä, mutta ei sentään kastuttu.

Ei siinä muu auttanut kuin sanoa taaperolle, että Äiti käveli vähän väärään paikkaan. Mennään takaisin päin parin kukkulan yli. Turussa on siis seitsemän korkeaa kukkulaa. On tää vähän niin kuin Rooma. 

No ehdittiin vielä muutama loppu laulu kuunnella Mimiltä ja Kukulta. Sitten haettiin myös tietysti heiltä kortti muistoksi, kuten ennenkin. Poika halusi buffetista makkaraa ja otin itselleni myös kaffetta ja pullaa. Hyvään tarkoitukseen menee rahat. Sitten näimme vielä Mimin ja taapero halusi käydä moikkaamassa ja näyttämässä uutta sateenvarjoaan.

Hieman jännitti.
Kiersimme puistossa olevia eri pisteitä. 4H-kerho oli järjestänyt lapsille Neppisradan. Meidän poika ei vielä ihan tajunnut, että autoa pitäisi vain töniä eteen päin, mutta meni omalla tavallaan. Lisäksi olisi ollut jotain keppihevosjuttuja ja olisi saanut askarrella ruusukkeen.

Myös Tiedekerho oli esillä ja taapero innostui, kun näki ne Legot. Moni lapsi näytti tykkäävän teltasta, jossa oli nukkevauvanhoitoa. Ihan kaikkia pisteitä ei niin tarkasti katsottu.



Parilla pisteellä sai taiteilla. Meillä tykätään kovin maalaamisesta. Maalattin paperille, kaarnaan ja tehtiin keltainen käpy. Aiheena oli luonnonmateriaalien käyttäminen. Lopuksi tuli vähän pesuhommia, kun oltiin kummatkin maalissa.

Maahan oli koottu myös luonnon materiaaleista taideteos.


Ambulanssiin pääsi myös tutustumaan. Maalaamisen jälkeen käytiin vielä uudelleen ja pyydettiin uutta laastaria, kun maalauksen yhteydessä sormen pipissä oleva laastari oli aika huonokuntoisen näköinen.

Poika ei kyllä olisi halunnut vaihtaa sitä, mutta lupasin, että saa syödä yhden mokkaruudun, joita näimme aikaisemmin yhdellä pisteellä.

Laastarin vaihdon jälkeen olikin jo kiire sinne. Pari lasta soitti siellä upeasti ja heillä oli mokkaruutuja. Taapero söi innoissaan ja hieman tanssahteli musiikin tahtiin.


Kävimme myös kurkkaamassa paikan päällä olevat eläimet. Sinne oli tuotu muutama pieni aitaus, joista löytyi vuohia, marsuja ja kaneja.


Ihanaa, että tällaisia ilmaistapahtumia järjestetään lapsiperheille. Me ainakin tykättiin kovin. Luinkin, että oli ollut yleisöennätys tänä vuonna (n.2000 kävijää). 

Poni ajelu jäi kyllä nyt vain välistä, kun sinne oli koko ajan niin pitkät jonot. Ratsastamaanhan me sinne lähdettiin. Sillä sain taaperon kotoa mukaan. Sain kuitenkin pojan mielen muutettua jonossa jonkin aikaa oltuamme, että lähdemme kotiin.




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tiedekeskus AHHAA


Meidän perhe teki kesä-heinäkuun vaihteessa pienen kesäreissun pitkin Baltiaa (kyllä, taas kerran). Viron Tartoon pysähdyimme pariksi yöksi. Matkoillamme haluamme ottaa myös lapsen hyvin huomioon ja tehdä myös hänelle kivoja juttuja. Mietimme hieman mahtaako Tiedekeskus AHHAA olla vielä kovin sopiva pienelle taaperolle, jolle ikää on n.2,5 vuotta.

AHHAA on Baltian suurin ja nykyaikaisin tiedekeskus. Sinne kannattaa varata aikaa, tunnissa parissa ei kyllä kauheasti ehdi näkemään/kokemaan. Siellä on 3000 neliötä täynnä tutkiskeltavaa ja tekemistä lasten kanssa.


"Isossa teknologiasalissa rohkeimmat kävijät voivat ajaa polkupyörällä salin yläpuolella olevaa turvaköyttä pitkin, vetää itsensä ylös kattoon asti ja tuntea vapaapudotuksen, ajaa hissillä maaperään, ottaa itsestään valokuvan puhkeavan ilmapallon kanssa, kävellä tunnelissa, jossa on helppo menettää tasapaino, tallentaa oman varjon seinään ja tehdä paljon muuta jännittävää."
-Ahhaa nettisivut


Ilma oli hieman epävakainen ja päätimme mennä katsomaan millainen se tiedekeskus on. Hotellimme sijaitsi Tarton kävelykadun päässä ja sieltä ei ollut pitkä kävelymatka Tiedekeskukseen. Se sijaitsee aivan bussiaseman vieressä ja hyvänä maamerkkinä on myös korkea valkoinen simpukkamallinen kerrostalo.

Tallinnasta pääsee siis ihan viereen vaikka bussilla, joka ei montaa euroa maksa. Matka kestää noin kolme tuntia.


Paikka osoittautui hitiksi! Taapero oli innoissaan ja puuhaa hänellä riitti koko ajan. Ehkä ne fysiikan lait ja muut ihmeet eivät tulleet opituksi, mutta leikkiä ja ihmeteltävää riitti. Sehän se tärkeintä olikin. Isommat lapset varmasti myös oppivat hyvin fysiikkaa kokemalla. Myös me vanhemmat innoissamme tutkimme ja katselimme eri juttuja. Siellä saa kyllä ajan kulumaan.

Ensimmäisessä isossa salissa pojan lemppareita olivat autot (yllätys, yllätys!). Näytillä oli sähköauto latauspisteineen. Siellä taapero vietti paljon aikaa. Kaikki autonpenkit varmasti tuli testattua. Vanha paloauto oli myös hauska ja äidin piti istua vieressä. Paineltiin kaikkia mahdollisia nappea.

Sisänpääsyrannekkeella saa halutessaan poistua välillä paikalta saman vuorokauden aikana. Aika näppärää. Alle 7-vuotias pääsee ilmaiseksi. Aikuisilta normaalihinta on 13 euroa. Perhelipun saa 29 eurolla.


Paikan päällä on myös tiedekauppa ja ravintola. Ravintolassa oli yllättävän edullista turistikohteeksi (mutta niin yleensäkin Baltiassa).

 Siellä on myös kiva leikkipaikka. Saatiin isännän kanssa syödä rauhassa, kun taapero leikki innoissaan. Me otimme vain pientä purtavaa, mutta tarjolla olisi olllut myös lounasta.


Yhdellä alueella oli paljon "pehmopalikoita", joista sai rakentaa vaikka taloa. Liivit ja turvahattu päähän.

Tällainen huone taitaa olla ainakin Linnanmäellä. Tuntuu, että kävelee sivuttain.

Seuraavassa salissa taapero viihtyi pääosin veden äärellä. Hän leikki pienillä veneillä ja Duploilla joita oli vedessä. Poika oli jo melkein litimärkä kunnes huomasimme, että toisella seinällä olisi sadevaatteita lainattavissa.

Pyörremyrskyn ytimessä.
Oho, pallo lensi veden voimasta ilmaan ja pysyi siellä.


Puolen vuoden välein vaihtuu aina teemanäyttely. Me kävimme isännän kanssa vuorotellen tutustumassa ihmisen rakenteeseen ja syntymään. Ajateltiin, että se ehkä vähän synkeää taaperolle ja sai muutenkin sillä aikaa leikkiä innoissaan vettä läträten.

Yläkerrassa oli kaikenlaisia biologisia näytteitä. Ne tuntuivat kyllä vähän ällöiltä. Siellä oli kaikenlaisia eläimiä säilöttynä. Siellä oli myös erilaisia ihmisen ruumiin osia ja taisi siellä ihan jotain sikiöitä tms. myös olla. Ymmärsin ainakin, että ne olisivat ihan oikeita (alemmassa kuvassa possut).


Meneillään näytti olevan "koelaboratoriossa" suklaan valmistus. Se olisi varmasti ollut kiva kokea. Siellä pääsee valmistamaan kaikkea kivaa. Ne kestävät n.45 minuuttia.  Kyltissä ulkopuolella näytti seuraavat ajat olevan vähän myöhemmin ja olisivat olleet eestin ja venäjän kielillä. Ryhmät voivat varata oman aikansa tai kierroksia AHHAAseen.


Päivittäin on myös tiedeteatteri, jotka ovat pieni show. Siellä tehdään pamauksia ja paukkuja. Nekin kuuluvat sisäänpääsylipun hintaan.

Lisämaksusta voi mennä Planetaarionäytökseen tai lentosimulaattoriin. Me ei niitä tällä kertaa testattu. Tuonne Planetaarioon pääseekin vasta yli 5-vuotiaat. Mutta puuhaa riitti kyllä muutenkin.

Voit vetää itsesi korkeuksiin.

AHHAAn pihalla on auto, jota voi nostaa. Minäkin sain näytettyä voimani :-)

Oletteko te käyneet Virossa tiedekeskuksessa?