sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Synttärit vol.2 -Junakakkua

Meillä ei ole ollut tapana pitää mitään isoja synttäreitä lapselle. Ainakaan vielä, kun hän ei niin niiden päälle ole ymmärtänyt. Viime lauantaina juhlimassa olivat siskoni perheineen ja Mummo. Ne olivat Ryhmä Hau -teemalla. Niistä voi lukea täältä.

Yksistä juhlista selvitty niin seuraavana aamuna oli taas kiire käydä kaupassa ja tehdä sen päivän vieraille tarjoilut. Ja vähän siivoilla edellisen päivän jälkiä.


Seuraavana päivänä juhlimme siis toisten isovanhempien kanssa. Toki olisimme samaan aikaan heidätkin kutsuneet, mutta he olivat Kreetalla matkalla (tai siinä vaiheessa jo matkalla sieltä kotiin).

Poika oli innoissaan, kun ovikello soi ja isovanhemmat sekä kultainen noutaja saapuivat meille. Päivänsankarilla oli kädessään edellisenä päivänä lahjaksi saamansa Brio junarataan kuuluvat junat. Ne olivat hänen aarteensa. Niitä hän kovin esitteli eikä edes tajunnut mitä Fafalla oli kädessä vaikka kovin yritti näyttää.

Suuri paketti ei kiinnostanut ennen kuin tajusi mikä kuva kannessa on (juna). Siinä hetkessä hän viskasi kädessään olevat junat kohti lastenhuoneen lattiaa ja oli jo matkalla ottamaan vastaan suurta laatikkoa, jossa oli junan kuva kannessa. Se ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

Mun pikainen junakakku. Pikajuna.

Synttärisankari sai siis lahjaksi Duplo junaradan. Se on kyllä tosi hieno. Mä koristelin vielä kakkua ja laitoin ruokaa valmiiksi, sillä aikaa kun isäntä, poika ja Fammo rakentelivat junarataa innoissaan. Mieheni keksi jostain tuollaisen Duplon junaradan ja pyysi sitten sitä lahjaksi (pojalle siis, mutta toisinaan voi kuvitella, että pyysi sitä itselleen).

Me tarjoiltiin kalaa, perunoita, keitettyjä kananmunan puolikkaita kaviaaritäytteellä ja edellliseltä päivältä jäänyttä riisitonnikalasalaattia. Juomana oli valkoviiniä, olutta, makuvesiä ja lapselle maitoa.

Jälkkäriksi oli tekemäni kakku. Me laulettiin Ja må han leva ja sitten sai puhaltaa taas kynttilät kakusta. Tälle päivälle tein junakakun. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin veturin. Ainakin päivänsankari tunnisti mitä kakku esitti vaikka se aika pikainen tuotos olikin.

Kakku maistui hyvältä ja koirakin sai oman palansa.

Tänä vuonna muistin myös polttaa kastekynttilää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun piristät päivääni kommentillasi!